Ruokinta ja pennun kehitys
Ruokinnasta
Ruokansa suhteen amerikanakita ei ole yleensä turhan nirso, mutta toisaalta se voi syödä hämmästyttävän vähän isoksi koiraksi.
Mitään varsinaista yleispätevää ohjetta amerikanakitan ruokintaa ajatellen ei ole. Ruokintatapoja on niin monta kuin on ruokkijaakin. Silti pentuikäisenä, jolloin se on tärkeässä kasvu- ja kehitysvaiheessa, tulee pentu ruokkia mahdollisimman monipuolisesti ja riittävästi, jotta se kasvaa tasaisesti. Ylipainoa kasvuaikana tulee välttää luustosairauksien ehkäisemiseksi.
Pyydä kasvattajaltasi pennun kirjalliset ruokintaohjeet, hän on asiantuntija kasvattiensa ruokinnan suhteen. Hän tietää pentunsa ’ruokintaperimän’, kuinka pennun vanhempia ja kenties isovanhempia on ruokittu. Noudata hänen antamiaan ohjeita vähintään koko pennun kasvuajan ellei ole erityistä syytä toimia toisin. Mikäli ruokintamuutoksiin on tarvetta, keskustele aina pentusi kasvattajasi kanssa ensin!
Kehityksestä
Seuraa pentusi kasvua ja kehitystä näin saat parhaan vastauksen siihen onko ruokinta kohdallaan. Mahdollinen ruokinnasta johtuva kehityshäiriö saattaa näkyä usein ensimmäisenä etujaloissa, esimerkiksi nilkat ja tassut saattavat alkaa kiertymään voimakkaasti sivuille. Mikäli epäilet, että pentusi kasvussa ei ole kaikki kohdallaan, ota välittömästi yhteys kasvattajaan. Kasvuiässä olevan koiran lieviin kehityshäiriöihin on mahdollista vaikuttaa riittävän nopealla toiminnalla. Muista myös pentukoiran madotus riittävän usein, koska madotkin saattavat aiheuttaa kehityshäiriöitä kasvuikäiselle pennulle. Toki aikuisellekin koiralle madotus on tärkeä (noin 2 kertaa vuodessa), mutta erityisesti pennun kohdalla tiiviit madotukset ovat paikallaan.
Yleensä amerikanakitat kuitenkin kasvavat terveesti ja ongelmitta. Sillä saattaa olla voimakkaita kasvupyrähdyksiä erityisesti noin 6-7 kuukauteen asti, jolloin se saattaa näyttää huiman epäsymmetriseltä. Se saattaa tuohon asti kasvaa reilusti takakorkeana (takapää huomattavasti säkää ylempänä) ja näyttää olevan etu- ja takapäänsä kanssa aivan ’eri paria’. Loppukasvuvaiheessa (n. 7-12 kk) säkä ottaa takapään kiinni korkeudessa. Suurena koirana amerikanakita kehittyy ja kypsyy hyvin pitkään. Toiset voivat olla ulkoisesti ’valmiita’ vasta 3-4-vuotiaina! Kun pentusi on korkeutensa puolesta valmis, alkaa kehon hidas kypsyminen ja massan keräys. Tässä vaiheessa selkeä viimeinen kasvun kohde (lihaksiston/painon kasvun ohella) on kallon leviäminen, joka saattaa jatkua aina 3-4 ikävuoteen asti. Ihana leveä ’karhunpää’ antaa kruununsa koirallesi.
Heti koulun penkille
Koska amerikanakitasta kasvaa suuri ja voimakas koira, sen tulee olla ehdottomasti hallinnassa. Tämän vuoksi niille on annettava edes alkeellinen peruskoulutus, jonka tulisi alkaa heti pienestä pitäen. Ei-, seis-, tänne- ja irti-käskyt ovat tärkeimmät. Kun se tottelee mukisematta näitä käskyjä ollaan jo hyvällä mallilla. Jo pennusta pitäen se on hyvä opettaa kävelemään kauniisti hihnassa ja ohittamaan vastaantulevat koirat sivulla kävellen. Älä joka kerta päästä pentuasi tervehtimään vastaantulijoita ja heidän koiriaan, koska suuremman työn edessä olet silloin kun koirasi on murrosiässä ja ohitukset ’pakollisia’. Opeta siis pentusi jo pienestä pitäen siihen, että välillä mennään vain ohi mukisematta. Palkitse onnistunut suoritus herkkupalalla ja kehu ylenpalttisesti.
Älä anna sen missään nimessä räyhätä vieraille koirille, vaan kiellä sitä heti tiukasti mikäli näin tapahtuu. Räyhääminen ja mekastus on turhaa vallankäyttöä koiralta, sinähän kuitenkin olet isäntä ja tilanteen herra, joten älä anna koiran olla tilanteen johtaja. Yleensä kuitenkin amerikanakitat eivät ole kovia haukkumaan tai räyhäämään vaan ovat aika hiljaisia tietäen oman ylivoimaisuutensa. Sen ei tarvitse kuuluttaa sitä koko maailmalle, riittää kun se itse tietää olevansa suurin ja mahtavin. Mikäli koulutuksessa laistetaan ja annetaan pennun kasvaa vapaasti itseään toteuttaen, siitä voi tulla isona aika ikävä kaveri. Tämä tietysti pätee kaikkiin rotuihin, mutta suuren koon ja itsevarman luonteen kanssa ongelmat saavat aivan toisenlaiset mittasuhteet kuin esimerkiksi kääpiökoiran kanssa.
Kuka on johtaja
Nuori amerikanakita saattaa asettaa kyseenalaiseksi asemansa perheen hierarkiassa voimakkaan tahtonsa vuoksi. Se kokeilee rajojaan ja katsoo kuka sanoo viimeisen sanan, aivan kuten ihmislapsetkin. Tämän vuoksi sen kanssa pitää olla jo pennusta asti hyvin määrätietoinen ja puuttua jokaiseen tilanteeseen joka saattaisi pönkittää sen pyrkimystä nousta isännän tasolle. Sitä kohtaan täytyy olla riittävän luja ja periksi antamaton näissä asioissa, se kyllä vaistoaa milloin asioista ei enää ’keskustella’. Fyysisellä kurituksella et saavuta sen kunnioitusta, mutta rauhallisella tiukalla auktoriteetilla kylläkin. Nuorien amerikanakitojen kanssa elellessä saattaa tuntua monesti, että yleisin koiralle mainittu sana on ’ei!’. Muista siis aina kun on aihetta tyytyväisyyteen, kehua ja pitää sitä hyvänä ylenpalttisesti. Silloin kuri ja lempeys kulkevat käsikädessä.
Amerikanakita ei tule yleensä toimeen vieraiden, samaa sukupuolta olevien koirien kanssa. Pentuna sen on hyvä antaa leikkiä niin paljon kuin mahdollista muiden koirien kanssa, se tekee hyvää sen luonteelle. Noin puolen vuoden – 1 vuoden iässä saattaa tilanne muuttua, kun pentu saavuttaa murrosiän. Monet niistä eivät tämän jälkeen enää sulata laisinkaan samaa sukupuolta olevia koiria. Tähän asiaan on mahdotonta vaikuttaa, vaan se on yksinkertaisesti hyväksyttävä osana amerikanakitan luonnetta. Mikäli perheessä on vanhempia koiria amerikanakitapennun tullessa taloon, jonain päivänä se saattaa yrittää ottaa vallan. Tämä on varsinkin silloin mahdollista mikäli koirien ikäero ei ole kovinkaan suuri. Hyvin iäkkäitä lajitovereitaan ne yleensä kunnioittavat (oikeudentaju) eivätkä ryhdy valtataisteluun perheen sisällä.
Vuosisatoja vanha vahti
Amerikanakitoilla saattaa olla hyvinkin voimakas vahtimistaipumus. Tämä ei ole mikään ihme ottaen huomioon että rotua on käytetty vuosisatoja vahti- ja vartiokoirana. Mihin se yhtäkkiä häviäisi sivistyksen saatossa? Ei mihinkään. Vahtimisvaistoa et saa siltä kitkettyä eikä sinun tulekaan. Se on hyvin olennainen osa amerikanakitan luonnetta ja sinänsä hyvä ja rodunomainen asia. Se, että vahtiminen on hallinnassa, on tässä asiassa olennaista. Tämä tulee ottaa huomioon nuoren koiran kehitystä seurattaessa. Joillain yksilöillä saattaa vahtiminen olla pinnassa jo pienestä pitäen, toisilla taas vasta yhden vuoden iän jälkeen alkaa nousta tarve vahtia esimerkiksi omaa kotia.
Kutsu paljon kävijöitä kotiisi kun pentu on pieni, niin se oppii siihen että talossa käy vieraita ihmisiä kylässä. Pyydä vieraitasi silittelemään ja taputtelemaan pentuasi niin se ei kavahda myöhemminkään vieraan ihmisen kosketusta. Jo aivan pienestä pitäen pennun sosiaalistaminen on kaiken A ja O. Se varmasti saattaa myöhemmälläkin iällä nostaa mekkalan aina kun ovikello soi – tässä se toimii aivan oikein vahtimisvaistonsa sanelemana. Mutta siinä vaiheessa kun isäntä on ottanut vieraansa vastaan koiran ’vahtitehtävän’ tulisi päättyä, ts. kaikenlaisen haukkumisen ja metelin tulisi loppua. Mikäli näin ei käy, isännän ja koiran välinen arvojärjestys ei ole selvä. Jos koira jatkaa puhahteluaan vieraille otettuasi vieraat vastaan, komenna sitä tiukasti ja käännä seuraavaksi sen huomio johonkin muuhun.
Yleensä amerikanakitat tietävät ja osaavat hoitaa vahtimisensa aivan niin kuin pitääkin, onhan rodulla siihen jo pitkä työkokemus, mutta joskus ’virkaintoisen’ nuoren koiran kohdalla saattaa olla aihetta puuttua tilanteeseen oikeanlaisella ohjauksella. Mitä nopeammin tämä tapahtuu, sitä parempi. Seuraa siis pentusi kasvua tältäkin osin ja ota pentusi kasvattajaan tai yhdistykseemme yhteyttä mikäli tämän suhteen nousee kysymyksiä.
Älä koskaan lähesty amerikanakitaa joka on talonsa pihalla vahtimassa niin että isäntäväki ei ole paikalla. Mikäli perheessä on nuoria tai teini-ikäisiä lapsia ja vanhemmat poissa koiran ollessa vapaana kotona, säästä vierailusi sellaiseen ajankohtaan, kun isäntä on talossa. Koira saattaa näet tulkita tilanteen niin, että sen tulee isännän poissa ollessa ottaa ohjat käsiinsä ja vahtia tilannetta herkeämättä. Lapsia tai nuoria se ei välttämättä pidä riittävän auktoriteettisina tällaisessa tilanteessa jossa vieras ihminen tulee taloon.
Yhteisiä harrastuksia
Amerikanakita pitää kaikenlaisesta ”nenätyöskentelystä” ja niiden kanssa onkin hauska harrastaa jälkeä, hakua ja raunioita. Niillä on hyvä vainu ja ne nauttivat onnistumisen tunteesta. Niinpä harrastukset, joissa koira saa käyttää tarkkaa nenäänsä, ovat niille todella mieluista puuhaa. Monesta amerikanakitasta tulisi varmasti loistava metsästyskoira, samoin monet niistä taatusti nauttisivat suuresti vartiotyöstä, johon niillä olisi ilmiömäiset edellytykset oikeanlaisella luonteen ominaisuudet huomioivalla ohjauksella.
Periaatteessa amerikanakitan kanssa voi harrastaa lähes mitä tahansa, huomioiden kuitenkin ettei sen vauhti esim. agilityssä riitä nopeimpien rotujen tasolle. Motivointi voi joskus olla haastavaa mutta opeta jo pennulle että yhteinen tekeminen sinun kanssasi on äärettömän mukavaa.
Ulkona pärjää joka säällä
Amerikanakitan turkki on helppohoitoinen, harjaus riittää silloin tällöin ja joskus pesu. Jotkut rodun edustajat ovat varsinaisia vesipetoja ja nauttivat uimisesta, kesäisin pesu hoituu siinä sivussa. Turkki vaihdetaan kaksi kertaa vuodessa, milloin on vuorossa talviturkki, milloin kesäturkki. Pese koirasi karvanvaihdon ollessa selvästi päällä, näin säästät kotiasi keräämästä ylimääräisiä ”villakoiria”.
Amerikanakitan turkki koostuu kaksinkertaisesta karvapeitteestä ja siksi se viihtyykin hyvin ulkona. Niitä voi pitää myös talvellakin tarhassa, mutta yhtä hyvin ne tottuvat olemaan myös sisätiloissa ja joukkoon mahtuu myös melkoisia sohvanvaltaajia. Suosittelemme kuitenkin amerikanakitaa kaikista mieluiten omakotitaloon, jotta sillä olisi mahdollisuus olla riittävästi ulkona. Pelkästään tarhakoiran elämää viettämään sitä ei kuitenkaan tulisi ottaa, se näet kiintyy suuresti laumaansa ja kärsii ollessaan tarhassa erotettuna laumastaan. Kerrostaloonkin tämä rotu sopii, kyse on silloin vain omistajan lenkkeilyinnosta sillä amerikanakita tarvitsee kunnolla liikuntaa. Myös sen turkki ja kunto pysyy hyvänä jos se saisi viettää riittävästi aikaa ulkona.